Janhusten ja Janhosten sukuseura ry

KESÄTAPAAMINEN SAARIJÄRVELLÄ

Noin 20 sukuseuramme aktiivista jäsentä kokoontui puolen päivän aikaan lauantaina 2.7.2011 luonnonkauniin Saarijärven maisemiin Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskukseen (POKE) Tarvaalaan. Paikan aikaisempi nimi oli Tarvaalan maatalousoppilaitos. Sää oli varsin lämmin ja kesäinen sekä tervapääskyt syöksyvät kirkuen ilmassa huimalla nopeudella.

POKEn koulutusjohtaja Pekka Janhonen toivotti kesätapaamisen vieraat tervetulleeksi Tarvaalaan. Samalla hän kertoi lounasjärjestelyt. Tarjolla oli herkullinen lounas joko kalaa tai lihapaistia salaatin, leivän ja ruokajuomien kera.

 

Lounaan jälkeen klo 13 sukuseuran hallituksen puheenjohtaja Pentti Pöyhönen esitti tervehdyssanat ja esitteli koulutusjohtaja Pekka Janhosen. Pekka esitteli oppimiskeskuksen historiaa, nykyistä toimintaa ja tulevaisuutta. Pekka itse on ollut 9 vuotta töissä oppimiskeskuksessa. Tarvaalassa on pitkät perinteet maatalouden piiristä. Suomessa alettiin perustaa maatalousoppilaitoksia 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Tarvaala perustettiin vuonna 1860, mutta varsinainen toiminta alkoi vuonna 1867. Saimme nähdä lyhytfilmin 1960-luvun alusta, joka kertoi tuon ajan toiminnasta oppilaitoksessa.

  

Keskeistä toimintaa tuolloin olivat karjanhoito, kotitalous, maataloustekniikan opetus ja maanviljelys.

 

Tällä hetkellä POKE on osa Äänekosken ammatillisen koulutuksen kuntayhtymää. Perustutkintojen suoritus kestää kolme vuotta ja ammattitutkintojen puolitoista vuotta. Vuosibudjetti on vajaa neljä miljoonaa €. Perustutkinnon opiskelijoita on tällä hetkellä 235 henkeä ja lisäkoulutusopiskelijoita 80. Oppimiskeskuksella on hyvät puitteet opetukseen, sillä peltoa on 109 ha ja metsää 700 hehtaaria. Oppimiskeskuksella on useita rakennuksia, joista vanhimmat ovat peräti 1860-luvulta.

 

  

Pekka näki tulevaisuuden osalta tärkeänä sovittaa yhteen POKEn toiminnassa toisaalta alueelliset tarpeet ja yhteistyön työelämän suuntaan. Koulutussaralla POKE tekee yhteistyötä Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) kanssa. Opetuksessa pyritään hyvään ammatilliseen perusopetukseen. Pekka totesi lopuksi, että osaaminen ratkaisee tälläkin alalla.

Sukuseuran hallituksen puheenjohtajan ehdotuksesta kaikki esittelivät itsensä. Kukin osanottaja kertoi vapaavalintaisesti jotain itsestään. Esittelyssä kuultiin mihin sukuhaaraan kukin lukeutui, perhesuhteista, asuinpakkakunnasta ja hieman omista työtehtävistä. Esittelyn jälkeen nautittiin maittavat kahvit pullan kera. 

 

Lauri Koskinen kertoi DNA tutkimuksesta. DNA sana viittaa ihmisen perimään. Uusilla 2000- luvulla kehitetyillä tieteellisillä menetelmillä voidaan hyvin tarkasti määrittää tutkittavan henkilön perimään kuuluvien geenien yhdistelmä. Näitä erilaisia yhdistelmiä eri ihmisillä on lähes rajaton määrä. Tutkimuksen tarkkuus valitaan sen mukaan montako ”tarkastelupistettä” eli markkeria halutaan tutkia. Tavallisimmat markkerien määrät sukututkimuskäytössä ovat 12, 37, 67 tai jopa 111 kappaletta. Sukuseuramme tilaamassa tutkimuksessa käytettiin 67 markkeria.  

 

Lauri toimii koordinaattorina Suomen DNA-tutkimusprojektissa, jossa kerätään suomalaisten miesten ja naisten perimään kuuluvia tietoja. Tutkimukseen osallistuva voi tilata äitilinjaansa, isälinjaansa tai sukulaisuussuhteisiinsa liittyvän tutkimuksen. Suomessa tutkittuja henkilöitä on jo 2500 ja maailmanlaajuisesti 200 000. Pieni solunäyte otetaan posken sisäpinnalta pumpulipuikolla kaapimalla. Näyte lähetetään Yhdysvaltoihin, jossa varsinainen tutkimus tehdään. Eri tutkimukset ovat hieman erihintaisia, mutta maksavat 200 € luokkaa kukin. Suomalaisista tehtyjen perimätutkimusten perusteella on selvinnyt mistä suunnista Suomeen on väestöä tullut aikanaan:  

• 60 % idästä (ns. N-haploryhmä ”mammutin metsästäjät”)
• 30 % lännestä
• 3 % slaaveja
• 3 % keski- ja etelä Euroopasta
• 3 % egyptiläisten, juutalaisten tai intiaanien perimään viittaavia ominaisuuksia. 

Sukuseura maksoi alustavan 11 henkilön tutkimuksen, jotta tälläkin sukututkimuksen saralla päästiin alkuun. Lauri oli aikanaan valitsemassa tutkittavia henkilöitä, jotta koko suvun eri haaroista saadaan edustava otos. Nyt Lauri kertoi yleisellä tasolla tämän tutkimuksen ensimmäisistä löydöksistä.

 

Nyyssöset ovat lähtöisin Joroisista samalta seudulta Janhusten/Janhosten kanssa. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että perimän erot joihinkin Nyyssösiin nähden ovat pienempiä kuin Janhusten/Janhosten kesken. Samoin Tavastit ovat lähtöisin Joroisista, mikä näkyy merkkeinä perimän samanlaisuudessa. N-ryhmän ihmiset ovat vaeltaneet vuosituhansien saatossa Afrikasta lähi idän kautta Volgalle ja sieltä edelleen Skandinaviaan. Suomalaisillakin on siten sukujuuret satojen sukupolvien takaa keskeisestä Afrikasta. Mutaatiolla tarkoitetaan perimässä tapahtuneita muutoksia. Suvussamme paljastui olevan suhteellisen paljon näitä mutaatioita, eli ns. mutaatioalttius oli hämmästyttävän suuri verrattuna Suomen muihin tutkittuihin sukuihin. Lauri esitteli taulukon, joka kertoi mutaatioiden määristä eri suvuissa. Isän ikä voi myös vaikuttaa mutaatioalttiuteen. Muutama näyte viittaa inhimilliseen seikkaan, että sukuun on ”tunnustettu ulkopuolinen henkilö”. 

Tutkimuksesta keskusteltiin lyhyesti ja Laurille esitettiin muutama kysymys. Rauno Janhunen esitteli kaaviota, josta ilmenee väestön muuttovirrat kymmenien tuhansien vuosin aikana kaikkia maanosia koskien. Samoin hän jakoi kaaviosta kopiot tilaisuuden osanottajille. Kesätapaamisen osanottajat lähtivät kukin omalle suunnalleen mielessään nämä mielenkiintoiset ja myös vaikeat perimätutkimukseen liittyvät asiat.

Risto Janhonen
Kirkkonummi